Tolkan BigWig Witch



Hei siis kaikki! Olen Tolkan BigWig Witch kavereiden kesken Kiki.
Olen alkujaan kotoisin Kainuun suunalta paikasta kuin Kuhmo.
Olen syntynyt 28.09.2013

Rakas äitini tunneteen nimellä YENIE'S FEODORA, mutta hänet tunnetaan parhaiten nimellä Helmi.
Isääni en ole vielä tavannut, mutta olen kuullut, että hänen nimensä on  LAGGAN CHIISAI SATO.

Siskoni TOLKAN BEAUTIFUL LITTLE LADY asustelee Kuopiossa emäntänsä kanssa, kuin myös TOLKAN BIGGEST DREAM.

Olen meistä sisaruksista se, joka muutti kauvemmaksi kotoaan ihan uuteen paikkaan.




Uusi koti Etelässä




Matka oli pitkä ja hiukan pelottava. En ollut aikaisemmin kulkenut missään autossa. Isi piteli minua sylissään, kun ajoimme Kuopioon ensimmäiselle pysähdys paikallemme. Onnistuinhan minä puklaamaan isin syliin matkan aikana, mutta muuten matka sujui hyvin. Pääsimme levähtämään myöhään illalla paikassa kuin Orimattila, jossa pääsin verryttelemään, haukkaamaan hiukan iltapalaa ja juomaan vettä. Pian äiti hoputtikin minut kantokoppaan, josta matkasimme vielä Mäntsälään ja sieltä paikkaan kuin, Ohkola.

Ensimmäisen yön uudessa kodissani oli myös hyvin jännää ja pelottavaa. Ei ollut omaa äitiä ja sisaruksia vieressä tuhisemassa. Itkin mihä hiukan yöllä, mutta uusi äitini piti minusta eirttäin hyvää huolta ja aloin tuntemaan oloni kotoiseksi uudessa kodissa. 

 

Talven tultua oli jännää päästä hyppimään lumeen. Voi miten rakastankaan lumessa pyörimistä vaikka varpaisiin kipristelikin ikävästi pakkanen. Äiti sai ideakseen ostaa minulle talveksi sukat, etteivät varpaat jäädy, mutta minä olin siitä täysin erimieltä. Ai että minä sitten vihaan niitä. Minua kamalasti nolottaa, kun tassuissani on sukat. Yritän piilotella varpaitani ja joskus, jopa repiä sukkia pois jalastani. Äiti sanoo, että ne on ihan hyvät ja niissä ole mitään noloa. Minua silti nolotaa. Yhtä lailla minua nolottaa kulkea "pikkuhousut" jalassa kun, minulla sattuu olemaan ne juoksut. Makoilen mielummin kippuralla säkkituolissa luoden murhaavia katseita äitiin.

Tää on niin NOLOO



Isin vene
Isi rakastaa veneilyä ja ennen kaikkea kalastamista. Olin isin kalakaverina talvella, kun se kävi pilkkimissä. Voi kun se oli kivaa ottaa isin siimasta kiinni ja kiskoa siimaa! Jospa siellä olisi ollut saalista. Isi oli peloissaan, että saisin koukun nenääni, kun sillä lailla riehun. Oli sitä myös jännää kaivaa kairattua reikää vaikka vesi olikin kylmää. 

Kerran minulle kävikin hassusti. Oli syksy ja alkoi olemaan jo viileää. Oltiin perheen kanssa kalassa Tuusulan järvellä. Äiti oli pukenut pelastusliivit päälle ihan varmuuden vuoksi, jos putoaisin olisi minulle kellukkeet päällä. Minäpä rohkeana tyttönä lähdinkin tepsuttelemaan veneen reunaa pitkin kuulen äidin varoituksen: "varo ettet putoa!". Sen kuultuani tassuni lipesi ja putosin reunan ylitse kylmään veteen. Paniikissa ryhdyin uimaan kohti venettä, mutta se lipuikin hiljalleen ohitseni. "KOIRA YLI LAIDAN!" kuulin, kuin äiti huusi isille. Samassa äiti nappasi pelastus liivien kantokahvasta ja kiskaisi minut takaisin veneeseen.

Laivakoira!



Kyllä minulla olikin kylmä. Turkki ihan märkänä. Äiti kääri minut takkinsa sisälle lämpimään ja käski isin ajaa kohti rantaa, etten paleltuisi. 
En kyllä sen jälkeen ole veneen reunalle mennytkään.

Olenkin tyytnyt siitä lähtien äidin sylissä istumiseen ja ennen kaikkea nukkumiseen kannen alla. 




Tekstini jatkuu!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti