20. heinäkuuta 2014

Mäntsälän koiranäyttely 2014

 Hei vaan taas kaikki kaksijalkaiset!
Pyysin äitiä päivittämään taas kuulumisiani tänne teille luettavaksi.

Minulla oli siis ihka ensimmäiset näyttelyt 19.07.2014 Mäntsälän koiranäyttelyssä, joka oli tarkoitettu kaiken rotuisille koirille. Olin hiukan hämmentynyt, kun äiti minut sinne vei. Siellä oli niin paljon hälinää, hajuja ja paljon KOIRIA!

Äidin kanssa saavuttiin jo kello 10.00 sillä äiti halusi, että tottuisin hälinään ennen, kun joutuisin astumaan kehään. Äidin piti aluksi minua esittää, mutta sillä taisi mennä pupu pöksyyn ja eihän se oikein oppinut sitä, miten minua pitäisi kehässä esitellä. Äiti löysikin netin välityksellä ihmisen, joka harrastaa näyttelykoirien esittelyä. Hän opettikin meitä aluksi, mutta äiti päätyi palkkaamaan hänet esitteliäkseni.

Olin hiukan hämilläni siitä, että tuntematon ihminen talutti minua ja äiti jäi vain sivummalle. Kuuntelin kyllä heti tätä tuntematonta ihmistä, kun harjoittelimme pitäen katseeni hänessä. Mutta se hihna ja kaulapanta sai minut saamaan säkärin ja loikinkin, kuin villivarsa yrittäen pyristellä itseni irti. En pidä, että kaulassani on jotakin!


Äiti oli tyytyväinen, että sai minut näyttelyyn vietyä. Hänellä tai kenelläkään muulla ei ollut mitään suuria odotuksia siitä, että pärjäisin. Tarkoitus oli vain käyttää näytelyssä ja saada kokemusta siitä. Se siitä.

Äiti ja minua esitellyt ihminen kehui minua valtavasti. Kävelin hyvin ja minun seisomis asentoni olivat moitteetomia. Asentojani ei tarvinnut edes korjata. Osasin hommani. 

Setä katsoi lähempää pöydältä millainen oikein olen

Junnior Luokka kehässä kävelyä

Minä kehässä Jonna kanssa

Kehään mentäessä sain riemunkiljahduksen ja alkoinkin kesken kaiken juoksentelemaan ja yritin kamalasti saada toista kehässä olevaa kanssani leikkimään. Esittäjäni sai minut lopulta kuriin ja onnistuinkin hillitsemään itseni ja rauhotuin. 

Osallistuin siis Junnujen luokkaan ja meitä oli kehässä vain 2.

Kaikkien suureksi hämmästykseksi minä sain pienistä hepuleistani huolimatta ERI (erinomainen), Serti ja pääsin vielä kakkos kierroksella kamppailemaan parhaan nartun tittelistä!

Numero järjestyksessä

Pääsin toisen kerran kehään ja minut valittiin 2 parhaaksi nartuksi! Kannustus joukkoni eivät meinanneet sitäkään uskoa miten hyvin olin pärjännyt. Kyllä ilo oli katossa kun pääsin kannustus joukkojeni luokse!


Hipa oli myös kannustamassa
Oli minulla onneksi, joku muukin kuin kaksijalkainen kannustus joukoissa. 
Äitin ystävä oli tuonnut Hipa neidin myös kannustamaan minua!


Äiti halusi meistä voittajista yhteis kuvan muistoksi


Rymä kuva meistä kaikista kolmesta!

Miten ihanaltakaan tuntui sen kaiken hössäämisen jälkeen päästä hetkeksi huilaamaan nurmikolle.

Äidillä on onneksi yksi ressin aihe pois kiireiseltä kuukaudeltaan pois.

Nyt on hyvä vain olla katsomassa, kun äiti pakkailee meidän yhteisiä tavaroitamme uuteen kotiin vietäväksi. 
Väsynyt voittaja
Jonna vähän vinkkaili äidille, ettei hänen kannattaisi jättää tähän näyttelyäni, kun oli alku lähtänyt näin hyvin vauhtiin. Treenaamista minulla vielä on hihnassa kulkemista, että tottuisin siihen. En tiedä innostuiko äiti, mutta kuulin ainakin että palkaisi Jonnan jatkossakin esittelemään minua kehässä. 

Saa nähdä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti