26. tammikuuta 2014

Ikää jo 17 viikkoa!


Pakkas taidetta
Kikille hankittiin 16 viikon iän kunniaksi oma nimilaatta! Tilasin kyseisen laatan Mustista ja Mirristä. Hopeinen kiiltävä laatta johon painettiin Kikin nimi ja puhelinnumeroni, jos kävisikin että tyttö lähtisi omille teilleen. Samalla tyttö sai myös vaaleanpunaisen älypallon. Helppohan sillä oli alkaa leikkiä, kun Sissin pallolla jo aikaisemmin leikittykin. Nyt tyttö täytti 17 viikkoa!

Kävimme myös hiukan kuvailemassa poikaystäväni kanssa. Tulihan sieltä muutama hyvä kuva, jonka sai muokattua omaksi mieleisekseen. 

Äitini tulikin keskiviikkona yöksi luokseni Sissin kanssa. Tarkoitus oli että minun ei tarvitsisi ajaa töiden jälkeen hänen luokseen hakemaan koiraa hoitoon. Aamulla aitasimme koirat eripuolella asunto varmuuden vuoksi.  Koirat olivat ensimmäistä kertaa kahden talossa. Saavuin kotiin hiukan jännittyneenä, että mitä mahtaisi paljastua. Huomasinkin sisään tullessa aitojen kaatuneen maahan ja ensimmäisenä Sissin. Mieleeni nousi pelko, että kohta löytäisin Kikin lattialta henkitoreissaan.  

Hämmästyin suuresti, kun huomasinkin pikkuisen kurkistavan isomman takaa. Ilmeisesti neidit olivat päässeet viimein sopuun siitä, kuka heistä on se pomo. Innostui se vanhuskin vihdoin ja viimein leikkimään juniorin kanssa hellästi isolla päällään tätä tuuppien.

"Mä en tykkää näistä sukista"
Huomasin tällä viikolla, että Kikin anturat olivat kuivuneet aikalailla viimeaikaisten pakkasien takia, jolloin suuntasinkin suoraan Mustiin ja Mirriin tiedustelemaan salvaa ja sieltähän sitä sitten löytyi! Voide maksoi vain ja ainoastaan 9,90€ Nyt on sitä uutterasti käytettykin tytön anturoissa ja hyväksi on todettu!

Myyjä neuvoi laittamaan voidetta 1h ennen lenkkeilyä ja lenkkeily jälkeen.  Ostin samalla rukan ”jarrusukat” tytölle tarkoituksena suojata anturoita kylmältä etteivät kuivuisi sen enempää.
 Kyllähän ne hyvin jalassa pysyvät, kun ulos mennään ja ”jarru sukka” kumi jäätyy -15 pakkasessa, en minäkään niistä jalassani enää haluaisi pitää. Pidänkin niitä 1h ennen lenkkeilyä, ettei tyttö nuoleskeli salvaa vois. Sukat maksoivat 18,90e.

Kirpakka pakkas keli teki hyvää!

Lähdimme lauantaina kokeilemaan kala onneamme Vesijärvellä lahdessa. Muutamia napsuja kävi mutta taisi kala narrata meitä enemmän kun me niitä. Kikin olisin voinut ottaa mukaan juoksentelemaan järven jäälle, mutta totesimme jo ennen lähtöä, että parasta on jättää pieni siksi aikaan ”mummun” hoivaan, kun olemme pilkillä. Tuli siellä käveltyä yli 6km messilän rannasta enonsaareen! Vaikka kalaa ei saatukaan niin raitista ilmaa ja hyvän mielen!

Kävin vielä 18.30 aikaan Kikin kanssa kävelemässä noin 1h lenkki.  Lenkillä oli mukavaa tyttösen kanssa. Käveli nätisti ja oli niin ihanan pirteä vaikka emme aikaisemmin olleetkaan kävelleet kyseistä lenkkiä.  Oli se hiukan pelottavaa, kun mies joukkio tuli vastaan hölkäten. Piti sitä vähän peruuttaa ojan puolelle kummastuneena kunnes heilutettiin häntää pirteästi hymyillen. Taisivat miehet vähän naureskella mennessään Kikille.




Tänään tullessa Kikin kanssa kotia hyvä ystäväni tuli pohjoisista tänne etelään. Hän piipahti luonani oman hyskinsa kanssa. Kiki oli hiukan erimieltä Jöröstä, kuin minä ja ilmaisi sen heti komentamalla ja ilmaisulla ”et ole terve tullut”. Veimmekin koirat ulos, jolloin äänikellossa vaihtui nopeaan. Kävimme myös koirienkanassa lenkillä missä ne saivat kirmata vapaasti pitkin metsä polkua. Eihän sitä leikkiä voinut lopettaa sisään tultaessakaan ja pian olivatkin vetoleikit seuraavaksi hallussa. Itkuhan siinä toisella pääsi, kun kaveri joutui lähtemään seuraavaan paikkaan vierailulle.

Susi juoksee karkuun!

Susi VS Kettu



ps. Kikiltä on lähtenyt jo 2 ylä hammasta ja alhaalta kaikki! Sain yhden hampaan talteen viikonloppuna!

Pikku hammas

15. tammikuuta 2014

Uusi ulkoasu ja PÄIVITYS!

Luonnon omaa Artia

Siitä onkin aikaa, kun olen edellisen kerran tänne kirjoittanut. Olen hyvin pahoillani siitä. Nyt kuitenkin tämän uuden ulkoasun myötä päätin kirjoittaa meidän kuulumisiamme! Varautukaa pitkään ja ällö söpöilyyn.

Kävimme hakemassa poikaystäväni kanssa 16.11.2013 hakemassa pikku shiban tänne etelään Kuhmosta asti. Matka meni uskomattoman hyvin mitä nyt pikkuinen kerran matkan aikana oksensi.
Siitä lähtien on elämääni näinä synkkinä, kylminä ja yksinäisinäkin hetkinä piristänyt Shiba tyttö Kiki.
 Aluksi taival oli meille kummallekin muutamien viikkojen ajan hyvin haasteellinen. Molemmat opettelimme tutustumaan toisimme ja tulkitsemaan toisiamme esim. milloin halusi toinen ulos, millon mennään nukkumaan, milloin piti olla kunnolla jne.  Pienten kompurointien ja haasteiden jälkeen me lopulta aloimme kummatkin kiintyä toisiimme.  Olemme nykyisin erottamattomat!

Kiki 15,5vk
Kiki on minun ensimmäinen Shibani. Olin lukenut  Shiboista kaiken laista ja jutellut kasvattajien kanssa mutta en ihan heti uskonut sitä kaikkea tekstiä ennen, kun sain omani.

·         Shibat ovat nopeita oppimaan
Toden totta! Kyllä ne oppivat nopeasti ,jos vain sillä tuulella ovat ja osaat innostaa niitä oikealla
tavalla!

·         Shibat oppivat nopeasti sisäsiisteiksi
Kiki ei ole koko tämän minun luona olon aikana tehnyt korkeintaan, kun 6 pissat sisälle ja muutaman kakan (maha oli kuralla). Nyt tyttö täyttää tänä viikonloppuna (18.1) 16vk ja osaa kyllä ilmoittaa onko iso taikka pieni hätä.

·         Shibat ovat itsepäisiä
Voi sitä kiljumisen ja huutamisen määrää, kun opeteltiin kulkemaan valjaissa, leikkaamaan kynsiä, harjaamaan jne. Koita siinä sitten takoa toisen pässin päähän käskyjä , kun puskee samalla lailla takaisin!


Metsälenkit on kovasti Kikin mieleen

·         Shiba tanssi ja hymy!
Oli sinulla sitten kuinka paha päivä niin, joku on sinua aina ottamassa vastaan iloisena. Etkä voi vastustaa sitä hurmaavaa hymyä jonka saat ovesta tulteassasi. Se pyyhkäisee kyllä kaiken pois mielestäsi.

      ·         Shiballa ei ole miellyttämisen halua
Ehkä tämä ei ole kaikkiin shiboihin koskeva. Olen huomannut, että Kiki kyllä hakee ja tuo jos on vain sille päälle sattuu.
Mitäköhän sieltä löytyi?


   · Shiba ei hauku
       Ei se aluksi haukkunutkaan vaan päästeli suustaan Shibamaisia ulinoita. Nykyisin jos näkyy, joku ”pelottava” asia sille pitää vähän tuhista.

Kikistä on tullut varsinainen tähti täälläpäin etelää. Jokainen joka on sen nähnyt ja saanut pidellä sylissä on, joko varastamassa taikka vaihtamassa sitä omaan koiraansa. Minä en valitettavasti siihen suostu!





Lenkin pääteeksi on hyvä maistella vähän käpyä!



Kesän suunnitelmissa olisi lähteä Kikin kanssa käymään koiranäyttelyssä, joka pidetään täällä minun paikkakunnallani. Toivotaan siis parasta! ja sitten vain treenaamaan kesää varten!








Siellä sitä viipotetaan!

Näihin talvisiin kuviin voimme lopettaa tältä kertaa! Yritän tässä aktivoitua ja kirjoittaa edes kerran viikossa tänne meidän kuulumisiamme!

Oikein kirpää ja raikasta tammikuuta kaikille!