4. elokuuta 2013

Minä Kitsune

Näin alkajaisiksi voisin hiukan esittäytyä teille. Olen siis Kitsune 23- vuotta oleva naaras täältä eteläsuomesta, joka asustelee hyvin lähellä kehäkolmosta. Helsinkiin ei siis ole pitkämatka autolla taikka junalla! (melkein hesalainen)

Työkseni pidän talojen raput, yleiset tilat ja tietenkin saunat puhteina tuossa naapurikunnassa. Moni teistä jo varmaan tietääkin kyseisen ammatin. SIIVOOJA!  Ja uskon että moni myös kauhistelee sitä, että miksi juuri siivooja? Voin kertoa että minulla on jonkin sortin PAKKOMIELI pitää paikkoja puhtaana. Oli se sitten kotona taikka töissä. Joten sovin hyvin tähän ammattiin.  Siivous on myös loppujen lopuksi aika raskasta hommaa (jos suurimmassa osassa siivous alueen taloissa ei ole hissiä), mutta menee siivous myös hyvin liikunnastakin!  Valitettavasti luonteenpiirteeseeni kuuluu myös se että olen työnarkomaani ja pidän enemmän fyysisestä työstä.

On minulla ihan kaksi ammattiakin, mutta en vain ole saanut sieltä töitä taikka kykyni eivät vain ole yltäneet sille tasolle, että olisin pääsyt niihin hommiin.  Olen siis myös Pukuompelija ja Media-assistentti tutkintojeni mukaan.

Olen aika iloinen ja positiivinen ihminen, joka pitää hyvien ystävien seurasta. Ei tietenkään saa unohtaa omaa kultaansa, jonka viereen on aina niin mukava käpertyä. Olen kuuntelevainen ja yritän aina parhaani mukaan auttaa apua tarvitsevia ystäviäni, jos he tarvitsevat lohduttavaa olkapäätä.  Autan heitä myös silloin, kun he eivät itse jaksa tai kukaan muu ei ole heitä auttamassa esim. muuttamisessa, siivoamisessa, ompeluissa, leipomisessa jne.  Auttamisesta tulee minulle iloinen mieli!  Olen kamalan kiltti muita kohtaan, josta on minulle itselleni enemmän haittaa, kuin hyötyä (hyväksi käytöt eivät ole mukavia ja en nyt puhu siitä mistä ehkä ajattelitte..). Ajattelen myös kaksimielisesti asioita. Varsinkin jos liikenteessä on samanhenkisiä ihmisiä (muutama varmaan tunnistaakin itsensä tästä).  Kunnioitan muiden mielipiteitä, mutta tuon samalla omat mielipiteeni esille keskusteluissa. Valitettavasti olen aina se osapuoli, joka jää keskusteluissa jalkoihin.  Uteliaisuus uusia asioita, ihmisiä, paikkoja kohtaan on minulle hyvin jännää.  Tykkäänkin seurata vierestä, kun joku touhuilee esim. auton kimpussa. Seuraamalla muiden tekemisiä opin löytämään tarvittaessa öljynsuodattimen osaten myös vaihtaa sen. Vaikka en haluaisikaan jäädä ”miesten armoille” sellaisissa asioissa joita en osaa on se silti ihanaa, että joku on opastamassa minua mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Mutta mitäpä me salailemaan huonoja puoliamme!  Olen aika liiankin herkästi innostuva. Jos saan päähäni, että ”Hei! Tuo on ihan pakko saada!” vaikka en oikeasti tekisikään sillä mitään. Onneksi on kuitenkin, joku toppuuttelemassa minua, etten ihan kaikkea ole hankkimassa.  Olen myös joidenkin asioiden suhteen laiska. Ensin sanon itselleni lähteväni nyt lenkille, mutta löydänkin itseni sohvalta. Että näin. Suuttuessani kunnolla on varauduttava kamalaan leijonamaiseen karjuntaan. Teitä on varoitettu.


Mitä harrastan tällä hetkellä?

Tällä hetkellä harrastan lähinnä piirtämistä.  Piirtämisen kautta voin purkaa tuntemuksiani paperille ja antaa mielikuvitukseni lennellä niin korkealle, kun se vain yltää. Joskus tietenkin on sellaisia hetkiä, jolloin minua ei kiinnosta tarttua kynään ja voin olla hyvinkin piirtämättä monta kuukautta ennen, kun saan taas jonkun idean ja alan piirtämään monta päivää putkeen. 

Lyijykynä työ itsestä

Joskus innostun tekemään suuria töitä 90x150cm

Teen myös joskus tietokoneella piiroksia




Onko sinulla lemmikkejä?

Tämän hetkisessä asunnossani (jossa asun) ei ole lemmikkejä.  Ollessani 6-vuotias pikku pentu minulla oli gerbiilejä,hamstereita ja chinchilloja.  Voin kertoa että tämän oman elämäni aikana minulla on ollut noin  12 gerbiiliä, 3 hamsteria ja 2 chincillaa.

Noin 12-vuotiaana aloin puhumaan äidilleni, että haluaisin koiran. Meillä oli ollut jo aikaisemmin Suomenpystykorva, Suomenajokoira ja Biigle. Isäni harrasti tuolloin uuterasti metsästystä, jolloin meillä oli metsästykseen painottuneita koiria taloudessa.  Kuulimme tuttavaperheen kautta heidän hankkineen sekarotuisen pennun aivan meidän läheltä. Äitini päätti soittaa omistajalle ja tiedustella oliko pentuja vielä ja oliko niitä mahdollista tulla katsomaan.  Olimme jo pitkään etsineet oikeaa koiraa kotiimme, mutta se ei ollut tärpännyt. 

Lähdimme käymään omistajan luona siinä uskossa, että ei meitä tärppäisi taaskaan. Emme kuitenkaan osanneet aavistaa, että meitä odottaisi siellä yksi sydänten särkiä.  Saavuimme omistajan luokse, joka otti meidät iloisesti vastaan. Hän kertoi että heille oli käynyt pienoinen vahinko pentujen suhteen. Olivat katsoneet, että pentujen emolta olisi loppunut juoksut ja laittaneet pentujen isän kanssa samaan tarhaan, jolloin oli syntynyt vahinko rakkaus lapsia.  Ihailin kamalasti pentujen isää. Se oli puhdasrotuinen Samojedin koira ja kookas sellainen.  Pentujen äiti oli puolestaan sekarotuinen, mutta tässä oli Saksanpaimenkoiraa ja Belgian-paimenkoiraa.

Pennut pyörivät uuterasti jaloissamme, mutta kiinnitin katseeni yksinäiseen pentuun, joka vain istui syrjässä ja katseli tiukasti taivaalle vähät välittäen meistä. ”Minä haluan tuon!” oli kommenttini.  Äitini oli ihmeissään siitä, että halusin kaikista pennuista juuri sen rauhallisemman, mutta tämä rauhallinen pentu lähtikin sitten matkaamme.

Muuttaessani opiskelemaan Espooseen 2009 päätin jättää rakkaan sellaiseen ympäristöön mikä, oli jo sille pennusta tuttu.  Nykyisin asun taas kotipaikka kunnalla ja välillä haenkin tämän pilvien katsojan luokseni uuteen kotiini hoitoon. Käyn myös aina tervehtimässä koiravanhusta samalla käydessäni äidin luona. 


Sissi neiti


Eiköhän tässä ollut nyt suurin piirtein kaikki mitä nyt minusta pitäisi tietää näin alkajaisiksi.

3. elokuuta 2013

Blogin Kasaaminen

En taas muistanutkaan miten fitimäistä tämä blogin kasaaminen oli. Täytyy hieroa hiukan päätä jotta harmaat aivosolut lähtisivät liikenteeseen.